Mieli haluaisi, mutta keho sanoo ei !

Oletko tehnyt Uuden vuoden päätöksiä,,, taas kerran !  Onko niillä tapana toteutua vai jäävätkö ne alkuinnostuksen jälkeen unohduksiin ?

Itse lähdin mietiskelemään tätä aihetta, joka tuntuu monella toistuvan joka vuosi, itselläkin.

Uusi vuosi uudet kujeet !  Pakko tehdä parempia päätöksiä, pakko olla parempi ihminen, pakko laihtua, pakko jotain....

Lähdet muuttamaan asioita hirveällä tohinalla ja tadaa... Jaksat ehkä kuukauden tai jos olet oikein sinnikäs, niin vielä ehkä toisenkin. Sitten onkin aika palata jo tuttuun ja turvalliseen ja hei, ainahan tulee uusi vuosi, jolloin voi taas aloittaa !!

Onko tämä sinulle tuttua ? Onko itsessäsi tai kehossasi jotain, jota on vaikea hyväksyä, jotain minkä pitäisi muuttua ja mielellään heti.

Mutta Darling, tiedätkö, Muutos vaatii sitkeyttä, aikaa, sitoutumista, pieniä askelia ja myös kehon valmiutta vastata siihen.

Itseä lyötiin taas halolla päähän, jotta sen huomaisin.

Paino alkanut tasaisesti nousemaan 40 rajapyykin jälkeen, samaa vauhtia kehon uupumisen kanssa.

Olen ollut suorittaja ja miellyttäjä koko ikäni, tehnyt paljon asioita muiden vuoksi, jotta muilla olisi hyvä ja vaatinut itseltäni paljon.

Nuorena sitä jaksoi painaa menemään 19 tuntia päivässä, kunnes enää ei jaksanutkaan, keho uupui, hormonitoiminta oli sekaisin, aineenvaihdunta oli sekaisin, paino alkoi hiljalleen nousta samoihin lukemiin, kuin raskauden aikana.

Se hirveä kehohäpeä ja kymmenet eri ruokavaliot ja dieetit, mitä on tullut käytyä ja silti paino ei hievahdakaan.

Koska.... Kehossa pitkään ollut ylivire ja krooninen stressi kerää kehoosi kuona-aineita, hormonitoiminta muuttuu, suolistossa jyllää huonot bakteerit. Painonpudotus ei olekaan enää yli 50 kymppisellä sitä, että " Syöt vähemmän, liiku enemmän, niin laihdut "

Itsekin Joulun pyhien lomailusta ja herkutteluista selvinneennä, katsoin taas kerran kiristävää farkunvyötäröä ja eikun reippaana taas kontrolloimaan ruokailua ja liikkumaan....

 Liikunta on aina ollut minulla lääke ja ayurvedan pitan ollessa epätasapainossa, alan suorittamaan.

Mieli intoa täynnä tein ekalla viikolla joka päivä viisi tiibetiläistä joogasarjan ja fascia sarjan hormonitoiminnalla. Nyt se alkaa,,, Parempi elämä,,,

Kaivoin varastosta hokkarit ja eikun luistelumadolle vetämään lenkkiä ympäri, sen jälkeen ihanaan avantouintipaikkaan, jossa neljä kertaa kävin avannossa ja tunnin  keitin kehoa paljussa. Ja tietty kaikki suorittaminen kotona, hirvee määrä juttuja, kun pitäisi omia töitä edistää, koiralenkit, ruuanlaitot. 

 Oli ihanaa, saada taas liikkua, talvi vielä mieli vuodenaika ja lumi. Pitta luonteenpiirteeni sai taas tulla näkyviin. Mutta taas suorittamisen moodi iski päälle.

Kurkku alkoi kipeytyä jo samana päivänä ja flunssa iski päälle. Keho ilmoitti, ettei se ole vielä terve ja valmis samanlaiseen höykytykseen kuin nuorempana. 

Keho on viisas, se kyllä pysäyttää, jos mieli ei sitä salli...

Mitä jos vähemmän, olisikin enemmän ? 

Pienin askelin eteneminen on itsellekin ollut aina hankalaa, kaikki pitäisi tapahtua heti. 

Vaikka paljon itsemyötätuntoa, lempeyttä ja hidastamista on tullut elämään, huomaan vieläkin välillä taas meneväni moodiin vauhdilla kaikki. Kuinka ärsyttävän helppoa onkaan palata vanhaan, sen sijaan, että tekisi pysyviä muutoksia.

On se asia, mihin muutosta kaipaat, sitten kehon, omien käyttäytymismallien tai ihan minkä asian muutosta, se on varmaa, että jos lähdet valtavalla rytinällä liikkeelle, motivaatio loppuu kohta.

Tätä itsekin lähden nyt opettelemaan, taas kerran. Onneksi toistot ovat hyväksi ja hermostokin joskus oppii.

 Yksi pieni muutos, jonka sitoudut pitämään riittää ja joskus , jos poikkeat siitä, se ei kaada maailmaa, vaan voit aina palata ruotuun.

Ollaan lempeämpi itsellemme ! Olkoon se vaikka Uuden vuoden lupaus....